Siirry pääsisältöön

Kevättä..

Aurinko paistaa, vihdoin on kevät!
Ihmeellisen hienoja ihmisiä olen elämääni saanut jotka ovat jaksaneet tukea ja olla hiljaa lähellä silloin kun on tarvinnut. Nämä ystävät ovat myös kestäneet sen kun olen sulkeutunut ja unohtanut heidät hetkeksi huonoimpina aikoina.
He ymmärsivät että halusin vain suojella heitä kaikelta kokemaltani pahalta ololta joka aika ajoin puski väkisin läpi, aina ollen kuin olisi eilen viimeksi nähty. Kuinkahan olisin selvinnyt ilman teitä jos ette mua olisi nostaneet ylös silloin kun en itse jaksanut nousta.
Ennen en olisi koskaan kertonut teille kuinka kiitollinen olen, en olisi uskaltanut. Nyt kun tiedätte kaiken, voin kertoa. Ymmärrätte luultavasti paremmin kuinka hukassa olisin ollut.
Nyt mun ei tarvitse enää pelätä pahaa oloa. Vanhempiini en ole edelleenkään suuremmin yhteydessä, enkä edelleenkään ajatellut olla. Niin paljon on elämän laatuni parantunut kaiken tämän jälkeen.
Kesä reissun suunnittelua, töitä, kesä ja mun perhe, enempää en vois toivoa ja vähempään en tyytyisi :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taas palataan vanhaan, tällä erää erilailla.

Mä tein sen saman kun kaikki muutkin, aloitin tämän kirjoittamisen ja jätin kesken vaikka vaikeudet jatkuivat. Kymmenisen vuotta siinä meni kun möröt alkoivat kurkkia kaapista uudelleen...  Toki voimavarat on olleet myös vähissä mutta olen silti kaiken aikaa kokenut että tämä piiloon jäänyt blogi on ollut mulle myös voimavara. Olen edes johonkin purkanut asioita suoraan sydämeltäni, saanut taakkaa purettua ja matkalla varmaan onnistunut jonkin verran eheytymäänkin. Vähän täytyy varmaan vanhoja tekstejä muokata niiltä osin kun muistoja menneestä on tullut lisää ja ajatukset ovat selkiytyneet joiltakin osin (ja nuoruuden raivo millä ne on kirjoitettu ei ole liiaksi välittänyt kieliasusta.) 😅 Tai sitten jätän ne vaan noin, olen ollut silloin nuorempana just noin rikki, yksin ja sekaisin tämän asian kanssa. Ensiviikolla aloitan viimein psykoterapian. Vuosi vuodelta käyn samat kriisit läpi mitä menneisyys nostaa aina vaan uudelleen ylös ja horjuttaa tasapainoa. Joka kerta löytyy uusi t...

Uudenlainen syksy

Sänkipellot kutsuu "kaahailemaan". Kyllä siellä vanha ponipappakin villiintyy kun pääsee päästelemään reippaammin, samalla sitä huomaa itse kärryillä kikattavansa kuin pieni tyttö. Nää pienet hetken on ihan elämän parhautta. 💛 Muutama vuosi meni ilman hevosia sen jälkeen kun omistani luovuin. Nyt on sen luopumisen osalta eheydytty ja pieni ponipallero on valloittanut mun ja tyttäreni sydämet. Tuntuu että tämä kohtaaminen pienen otuksen kanssa sattui juuri oikeaan aikaan.  Oon huomannut että terapian jälkeen on ollut tyhjentävää päästä kärryillä metsälenkille, mukavasti saa hengitettyä syvään rauhassa, kuunnellen kavionkopsetta ihanissa maisemissa. Muistin taas että ei ole montaa paikkaa maailmassa missä pystyn olemaan samanlailla, ajattelematta yhtään mitään stressaavaa.  Olo on sellainen että nyt uudistutaan, suoristetaan selkäranka ja ei mennä enää leuka vasten rintaa kohti pettymyksiä vaan on aika nostaa leukaa ylöspäin. Tällä elämällä on meille niin paljon tarjottavana, ...