Taas palataan vanhaan, tällä erää erilailla.

Mä tein sen saman kun kaikki muutkin, aloitin tämän kirjoittamisen ja jätin kesken vaikka vaikeudet jatkuivat. Kymmenisen vuotta siinä meni kun möröt alkoivat kurkkia kaapista uudelleen... 

Toki voimavarat on olleet myös vähissä mutta olen silti kaiken aikaa kokenut että tämä piiloon jäänyt blogi on ollut mulle myös voimavara. Olen edes johonkin purkanut asioita suoraan sydämeltäni, saanut taakkaa purettua ja matkalla varmaan onnistunut jonkin verran eheytymäänkin. Vähän täytyy varmaan vanhoja tekstejä muokata niiltä osin kun muistoja menneestä on tullut lisää ja ajatukset ovat selkiytyneet joiltakin osin (ja nuoruuden raivo millä ne on kirjoitettu ei ole liiaksi välittänyt kieliasusta.) 😅 Tai sitten jätän ne vaan noin, olen ollut silloin nuorempana just noin rikki, yksin ja sekaisin tämän asian kanssa.

Ensiviikolla aloitan viimein psykoterapian. Vuosi vuodelta käyn samat kriisit läpi mitä menneisyys nostaa aina vaan uudelleen ylös ja horjuttaa tasapainoa. Joka kerta löytyy uusi triggeri mikä laukaisee kaiken. Toivon että löydän tulevan pitkän terapia jakson aikana keinon jolla saan triggerit vaimennettua niin ettei ne enää saa aikaan näin rajua reaktiota minussa. 

Nyt selkeästi oman teini-ikäisen tyttäreni pahoinvointi oli se mikä toimi viimeisenä laukaisimena kaikelle. Toki tilannetta oli pohjustanut jo parisuhteen ongelmat sekä hiljalleen pahentunut mun oma yliherkkyys kaikelle. Olen normaalistikin yliherkkä sekä ärsykeherkkä, mutta kun tilanne kulminoituu nämä kaksi asiaa voimistuvat niin paljon että tuntuu ettei tilaa jää järjelliselle toiminnalle toisinaan juuri lainkaan. Pitkään poissa olleet paniikkihäiriöt nostavat päätään, onneksi ei kuitenkaan ihan samassa mittakaavassa kuin nuoruudessa. Lähes kaikki vastoinkäymiset saa olon tuntumaan siltä että murenen palasiksi koska tahansa.

Viimein saan apua, oloni on siedettävä ja pärjään, tiedän että olen ollut matkalla kohti eheämpää minää jo pitkään. Sitä kuinka iso työ on päästä edes jonkinlaiseen balanssiin tai että millaisia yllätyksiä elämän varrella kokee, jotka tämän matkan sujuvuutta joko helpottaa tai hidastaa.. Siihen en ihan ollut osannut kuitenkaan varautua.