Tuntuu siltä että tapahtui taas lyhyessä ajassa niin nopeasti ja niin paljon, ehkä liikaakin.
Sitten armas syysflunssa kaatoi meidät muutamaksi viikoksi ja sen jälkeen vielä mun terapeutinkin useammaksi viikoksi.
Toivottavasti päästään taas pian palaamaan arkeen silläkin saralla. En jotenkin edes ajatellut miten voisi kaivata ihmistä jota on tavannut vasta muutaman kuukauden, tai ainakaan näin kovasti 😂
Tuntuu että mulla on ihan hirveä jumi näiden asioiden kanssa. Jumi kirjoittaa, jumi käsitellä jopa jumi tuntea.. Joko tapahtui liikaa liian nopeaan ja sen lisäksi vielä kaikki muutamien viikkojen useammat vastoinkäymiset tai sitten mun mieli ei uskalla psosessoida kun tietää ettei terapeutti olekaan käytössä.
Jotenkin ajattelin että kun psykoterapia on tauolla niin saan purettua kirjoittamalla mutta ei, lähes sanaakaan ei ole saanut ulos.
Sen sijaan isomman roolin palautumiseen ja latautumiseen on ottanut musiikki sekä tallihommat. Niin ja meditointi jota vihdoin olen uskaltanut kokeilla. Helppoa se ei mulle ole, se että oman mielen kanssa pystyy olemaan ns. hiljaa ei todella ole mulle mikään itsestään selvyys.
Tuntuu että ajatuksia juoksee kilpaa ja välillä rintarinnan mielessä vaikka kuinka yrittäisi olla ajattelematta mitään..
Mutta olen huomannut että kun laittaa napit korviin ja kuuntelee näitä meditaatio äänitteitä niin ainakin jonkin aikaa pystyy jo hiljentämään mielessä laukkaavat asiat.
Tässä vaiheessa ei voi sanoa muuta kun, että täytyy jatkaa harjoituksia ja tehdä sitä mitä pää ja mieli milloinkin kaipaa ja juuri nyt se on lämmin ja pehmeä turpa sekä musiikki.💓
Onneksi on ihania juttuja tulossa! Tänään vertaistuki juttuja maailman psoriasispäivän merkeissä. Ihania uusia yhteistyökumppaneita sen tiimoilta myös.
Ja ensiviikolla meille muuttaa ihan super suloinen kisu! Mä en malta odottaa, eikä kyllä malttaisi lapsetkaan. Ihana kun on raskaiden vaiheiden keskellä juttuja mitä odottaa ja mitkä ilahduttaa. 🐈
Kommentit
Lähetä kommentti