Ja taas oli muutto edessä. Saimme kodin taas kauempaa maalta. Vietimme kesän kesäkodissa kaukana toisella puolella suomea, nautimme ajasta ja siellä oli mukavaa.
Saimme kissan ja Äitikin huomasi taas olevansa raskaana. Kotityömääräni lisääntyi, marjastus ja sienestys pakollisella 10L ämpärin saldolla. Muistan joskus ulkona lilluneen kahdessa 50L saavissa sieniä likoamassa, jotka siskoni kanssa siivosimme kahdestaan iltamyöhään ettei ne mene pilalle ja Äiti saa ne ryöpättyä ja säilöttyä. Oli ne aina yleensä itsekin keräämässä mukana, vahti että mekin varmasti kerätään tehokkaasti, ei mitään lepotaukoja eväineen..
Muistan myös joskus kuorineeni ja pilkkoneeni kaksi vauvanvannallista omenoita säilöttäväksi.
Kerran siskon kanssa jouduttiin keskenään 5L ämpäreiden kanssa keruu reissulle kahdestaan, meinasin ojaa ylittäessä astua kyyn päälle. Säikähdimme ja marjojen keruusta ei tullut enää mitään. Itkun kanssa kävelimme kotiin sen pelossa mitä taas tulisi, lähtiessä luvattiin ettei ilman marjoja ole takaisin asiaa. Ovella Äiti tuli vastaa ja raivostui, alkoi huutamaan että nyt tulee remmiä, saimme siis taas selkäämme.
Sain silloin ensimmäisen kunnon paniikki kohtauksen, mitään ajattelematta juoksin ilman kenkiä polkupyörän selkään ja karkasin.
Poljin melkein 30km päähän tuttavieni luo. Olin siellä muutaman yön ja äiti puhutti minut takaisin kotiin ja vakuutti kaiken olevan hyvin. Haukkui jopa perhetuttua minulle että saisi minut sieltä pois. Taas se sai mitä halusi.
Sain kuulla että myös silloin viiden vanha toinen veljeni oli joutunut pannuhuone arestiin. Itselläni tästä on vain hämäriä muistikuvia. Hoidin kesän äidin kasvimaata kun se ei siihen raskausmahaltaan kyennyt, hoidin saman verukkeen alla sisarusten kanssa paljon muutakin..
Saimme myös kaksi kissaa, mutta koska laiminlöimme niiden hoidon ne lopetettiin jonkun miehen toimesta. (Tämä myös suoraan minä-kirjasta).
Minua koulukiusattiin paljon, tytöt syrji ja pojat ahdisteli. Koulumatkalla minut yritettiin kolmen pojan toimesta kivittääkin. Pyörällä ehdin kuitenkin karkuun tilanteesta. Erotuin joukosta ujouden ja huonojen vaatteiden takia. Äiti ja Isä riitelivät paljon, äiti sai diagnoosit vaikeasta masennuksesta ja rajatilapersoonallisuus häiriöstä.
Saimme kissan ja Äitikin huomasi taas olevansa raskaana. Kotityömääräni lisääntyi, marjastus ja sienestys pakollisella 10L ämpärin saldolla. Muistan joskus ulkona lilluneen kahdessa 50L saavissa sieniä likoamassa, jotka siskoni kanssa siivosimme kahdestaan iltamyöhään ettei ne mene pilalle ja Äiti saa ne ryöpättyä ja säilöttyä. Oli ne aina yleensä itsekin keräämässä mukana, vahti että mekin varmasti kerätään tehokkaasti, ei mitään lepotaukoja eväineen..
Muistan myös joskus kuorineeni ja pilkkoneeni kaksi vauvanvannallista omenoita säilöttäväksi.
Kerran siskon kanssa jouduttiin keskenään 5L ämpäreiden kanssa keruu reissulle kahdestaan, meinasin ojaa ylittäessä astua kyyn päälle. Säikähdimme ja marjojen keruusta ei tullut enää mitään. Itkun kanssa kävelimme kotiin sen pelossa mitä taas tulisi, lähtiessä luvattiin ettei ilman marjoja ole takaisin asiaa. Ovella Äiti tuli vastaa ja raivostui, alkoi huutamaan että nyt tulee remmiä, saimme siis taas selkäämme.
Sain silloin ensimmäisen kunnon paniikki kohtauksen, mitään ajattelematta juoksin ilman kenkiä polkupyörän selkään ja karkasin.
En halunnut enää yhtään iskua tai tukkapöllyä. En halunnut huutoa ja haukkumista. En halunnut istua pimeässä kylmä huoneessa tai pannuhuoneessa peloteltuna, tapauskohtaisesti 15min.-2h. Äiti kävi aika ajoin ovella pelottelemassa kuinka rotat ja hiiret on nälkäisiä ja hämähäkkejäkin on paljon. Pelotti en voinut palata takaisin uuden rangaistuksen pelossa.
Poljin melkein 30km päähän tuttavieni luo. Olin siellä muutaman yön ja äiti puhutti minut takaisin kotiin ja vakuutti kaiken olevan hyvin. Haukkui jopa perhetuttua minulle että saisi minut sieltä pois. Taas se sai mitä halusi.
Sain kuulla että myös silloin viiden vanha toinen veljeni oli joutunut pannuhuone arestiin. Itselläni tästä on vain hämäriä muistikuvia. Hoidin kesän äidin kasvimaata kun se ei siihen raskausmahaltaan kyennyt, hoidin saman verukkeen alla sisarusten kanssa paljon muutakin..
Saimme myös kaksi kissaa, mutta koska laiminlöimme niiden hoidon ne lopetettiin jonkun miehen toimesta. (Tämä myös suoraan minä-kirjasta).
Vahingossa satuin senkin näkemään.. Mun pieni kissa, takajaloista kiinni ja täysiä pää ladonseinään.. Sama kohtalo molemmille kissoille. Muistan kuinka ruhot odotteli ämpärissä, johon oli lisätty hiekkaa päälle että joku ehtisi ne hävittämään.
Minua koulukiusattiin paljon, tytöt syrji ja pojat ahdisteli. Koulumatkalla minut yritettiin kolmen pojan toimesta kivittääkin. Pyörällä ehdin kuitenkin karkuun tilanteesta. Erotuin joukosta ujouden ja huonojen vaatteiden takia. Äiti ja Isä riitelivät paljon, äiti sai diagnoosit vaikeasta masennuksesta ja rajatilapersoonallisuus häiriöstä.
Näiltä ajoilta alkaa muistojen tukena olla sosiaalitoimen papereita meidän perheessä tehdyistä käynneistä joissa mm. sanotaan että fyysisen väkivallan merkkejä selvästi havaittavissa, isä ei uskalla puuttua.
Miksi kukaan ei puuttunut asioihin vielä silloinkaan.. Mulla ja muillakin lapsilla oli niin paha olo. Ei vaan uskallettu puhua sen pelossa ettei autetakaan ja joudutaan takaisin siitäkin vielä rangaistavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti