Mistä kaikki alkoi

Vauva ja taaperoaikani sujui suhteellisen rauhallisesti mikäli Minä-kirjaani on luottamista. 

Minusta on paljon kuvia ja näytän iloiselta. Asuimme isovanhempieni luona, muutimme sieltä pois kun vähän ennen kuin täytin 2vuotta. Isällä ja Äidillä oli paljon riitoja, erokin oli lähellä.
Muutimme uuteen kotiin ja sain oman kissan. Joka vaihtui koiranpentuun kuulemma isän vika sekin. Vietin paljon aika tuttava perheessä, pääsin lomareissuunkin.

Muutimme uudelleen uuteen kotiin. Kaikki meni taas mukavasti ja kuiviakin on paljon, 3v. synttäreistä, kavereita ja vieraitakin oli. Hyvin negatiiviseen sävyyn on muistettu Minäkirjassa mainita ne, jotka eivät paikalle vaivautuneet alkoholiongelmien tai muiden syiden takia. (Ihan kuin sillä asialla olisi mulle näin aikuisiällä jotain väliä, en edes muistaisi.)

Neljäsvuoteni, reissasin paljon, kyläilin ja muutimme taas. Isä sai töitä ja Äiti tuskailee raskauttaan. Vauva syntyy, ristiäisiä ei ehditä pitämään isän työkiireiden vuoksi. Syntymäpäiviä vietettiin, vieraitakin kävi. Kavereitakin oli vaikka oli vasta muutettu. Karkailin kotoa, temppuja tuli tehtyä ja saarnat oli sen mukaiset, sekin oli Minä-kirjaan muistettu laittaa.

Tässä vaiheessa alan itse muistaa jo asioita, nämä kirjoitukset pohjustuvat täysin Minä-kirjaani, jossa sivuja on 14-ikävuoteen asti. On ollut hyvää itsensä tutkintaa näiden asioiden oikein ymmärtäminen.

Viidesvuosi, muutimme taas erialueelle asumaan. En löytänyt oikein kaveria ja minua kiusattiinkin. Leikin paljon siskoni kanssa, M-kirjan mukaan joskus itkuun asti kun ei meinannut jaksaa.
Äidillä ja isällä oli taas vaikeaa, ero oli taas lähellä. 

Muistan hyvin jo näiltä ajoilta kuinka Äiti kävi isän kimppuun, kuristi, raapi ja haukkui. Mustelmia ja jälkiäkin jäi.
Kyläilin paljon sukulaisilla, Isä muutti pois kotoa. Emme viettäneet syntymäpäiviäni ollenkaan, M-kirjan mukaan vieraita ei olisi tullut paikalle kiireiden vuoksi. Isäkin muutti jossain vaiheessa takaisin.
Muisti palailee edelleen pätkittäin vaikka suurin osa onkin ihan selkeästi muistettavissa.

Kuudesvuosi, reissasin paljon tuttavaperheen ja sukulaisten kanssa. Sain kavereita. Tässä vaiheessa reissattiin äidin tuttava miesten kanssa. Äiti huomasi olevansa raskaana ja yllättäen muutimme taas isompaan asuntoon, eri alueelle. 

Seitsemäsvuosi, Syntymäpäivät mummolassa. Muutimme taas, taas kerran vaan kauemmaksi. 

Aloitin koulun, sain kavereita. Joulupukkikaan ei käynyt, enhän edes usko pukkiin (entä ne pienemmät siskot!). 

Muutimme uudestaan, kauemmas. Vaihdoin koulua, viihdyin hyvin.
Harmillista kun ei ole kuvia, edes muistissa. Sen verran muistan että kireää oli talvella, kesällä mukavampaa. Liikuttiin paljon paikasta toiseen.
Muistan myöhästyneeni koulunjälkeen kotiintuloajasta, sain vyöllä selkäsaunan. Äiti ei uskonut kun kerroin juosseeni minua kiusannutta poikaa karkuun metsässä ja olleeni sen takia myöhässä.. 

Sisko karkasi, en vahtinut kunnolla, en osannut tehdä oikeita päätöksiä. Saako puistoon mennä? Osasinko kellon tarpeeksi hyvin? Valehtelin siskon puolesta. 

Meidät piestiin toistemme nähden. Kun sain selkääni ja sisko katsoi, toivoin että se loppuisi ettei siskon ole niin paha mieli. Se itki ja huuti, Äiti lopeta! Minä huusin ja itkin kivusta kuten sekin myöhemmin oman vuoronsa tultua. Kun se loppui toivoin että se alkaisi taas ettei siskoon sattuisi niin paljoa vaan muhun. 

Kun minä itkin sitä lopettamaan kysyi se joskus että haluanko minä lisää. En edes muista kaikkia kertoja. Isä ei uskaltanut puuttua kun Äiti alisti senkin ja pahoinpiteli.

Kahdeksasvuosi, ei mainittavaa. Muutimme takaisin, lähemmäs tuttavia.

 
Yhdeksäsvuosi, sain Äidiltä syntymäpäivälahjaksi hamsterin ihan omaksi. 

Häkin siivous sujui mukavasti (m-kirjasta taas). Taas kerran oli Äidin ja Isän suhde vaikeuksissa. Muutimmekin Äidin kanssa pois. Äidillä oli toinen mies. Se oli meillä yötäkin.. Jossain vaiheessa isä vaan tuli takaisin. Muutimme taas kauemmaksi.

Omat muistot ovat muuta.

Oman lemmikkipupu kastikkeen syönti jonain juhlapäivänä. Vaihtoehtona ei ollut olla syömättä. Hyvin on pakkosyötöllä koulutettu. Äiti vahti ettei ruokaa piilotettu. Sain myös selkääni enemmän kuin koskaan. Milloin mistäkin syystä. Milloin vyöllä, koristekukanvarsilla (niillä missä on rautalanka sisällä) Milloin kannettiin hiuksista niin ettei jalat ottanut maata avokämmenestäkin sai.

 
Pelkäsin joka päivä kävellä koulusta kotiin. 

Koulussa pärjäsin, jännitin suoriutumista, arastelin kaikkea mutta tulin toimeen kaikkien kanssa. Kun sai selkään asioista mitä ei ollut tehnyt ja joutui valehdella tehneensä asioita että saisi vähemmän rangaistusta. Ne muovikukanvarret jätti hennot punoittavat rupivanat takapuoleen ja takareisiin. 

Pelotti mennä kotiin, näytin jäljet terveydenhoitajalle koulussa. Vielä kuitenkin neuvottiin kotiin menemään. 

En uskaltanut enää kun olin asiasta puhunut, pelkäsin että Äiti näkee että asiat ei ole hyvin. Karkasin kaverini luokse yökylään jonka kautta pääsin seuraavana päivänä sosiaalityöntekijän puheille. 

Muutaman viikon sijoituksen jälkeen kotiin takaisin. Mä en edes ollut ainut lapsista ketä rangaistiin näin. Me ei vaan uskallettu puhua. Osa meistä sisaruksista ei puhu niistä vieläkään. Ja yksi asuu vieläkin vanhemmilla, kotiutettiin muutama vuosi sitten.