Kymmenesvuosi

Perheeseen syntyi uusi vauva. Olin ollut sijoitettuna tuttavaperheeseen, kunnes sovimme äidin kanssa. Tilanne rauhoittui sen jälkeen joksikin aikaa. Pääsin reissaamaa, sain vierailla tuttavillamme niin paljon kuin tahdoin. Koulussa olin pidetty mutta hiljainen, ujo ja arka. Pidin laulamisesta paljon mutta en uskaltanut laulaa koska pelkäsin etten ole siinäkään tarpeeksi hyvä. Koska enhän onnistunut missään muussakaan asiassa. 

Rangaistuksia saimme edelleen, haukkuminen ja uhkailu tuli suuremmaksi osaksi arkea. Useamman tunnin seisomisesta tuli uusi rangaistus käytäntö.

Kotitöihin ja sisarusten hoitoon osallistuin paljon, piti auttaa Äitiä. Kun sille oli mukava ja totteli, kaikki oli hetken aikaa hyvin. 

Aina kun meillä kävi vieraita, toivoin vain ettei vieraat koskaan lähtisi. Kaikki oli silloin yleensä hyvin, eikä pahempia rangaistuksia jaettu. Meille puhuttiin ystävällisesti ja suorat käskyt ja mulkoilut jäivät sivuun.
Äiti ja isä juhlivat usein, ja useasti juhlat päättyi riitaan. En saanut nukuttua, valvoimme sisarusten kanssa ja kuuntelimme.. Uteliaisuudesta ja pelosta, pelotti että tulee tappelu tai Isälle käy jotain riidan aikana. Äiti huuti paljon ja uhkaili. Kuristikin, näin sen muutamaan otteeseen vahingossa, erehdyin menemään väliin yhteen riitaan. 

Menin väliin ja itkien pyysin lopettamaan, Äiti raivostui, nosti tukasta ilmaan ja kysyi haluanko minäkin osani vai painunko nukkumaan. Menin sänkyyn itkemään itseni uneen, tappelu ja kinastelu jatkuin kunnes väki sammui.
Synttäreitä ei vietetty, tämäkin taas muistettu kirjata Minä-kirjaani. Hoidin osan Äidin "pienyrityksen paskahommista", fyysistä työtä, puhtaana pitoa yms.

Paljon on kuitenkin aukkoja muistoissa, täyttelen niitä sitä mukaan kun palautuu. Täytyy etsiä valokuvia tuomaan lisää muistoja jotta nämä asiat voin vihdoin jättää taakseni ja ymmärtää itseäni ehkä joskus paremmin. Toki muisti varmasti laajenee ja asiat pahenee mitä pidemmälle vuosissa mennään.. Paljon tulee vielä lisättävää.. Jotenkin tuntuu että nämä asiat tulevat oksennuksena ulos ilman sen suurempaa jäsentelyä...