On kurjaa että näin kolmenkympin tietämillä ihminen huomaa kuinka väärin on elämästään vuodet käyttänyt. Tietoa paremmasta ja oikeasta elämäntyylistä ei ole ollut. Vain se malli minkä kotoa sain. Itse en ole koskaan ollut väkivaltainen, inhoan ja pelkään sellaista käytöstä.
Luottotiedot kuitenkin tuli pilattua jo ennen kuin 18 täytin. Muuttojen vuoksi, oman kirjastokortin saamisen jälkeen jäi kirja palauttamatta kirjastoon, Äidin periaatteiden vuoksi. Lasku tuli toki jo mun nimellä. Äiti vissiin halusi vai itselleen hyvän kirjan.
Muutamaa päivää ennen kuin täytin kahdeksantoista, Äiti soitti ja neuvoi tilaamaan äkkiä kaikkea laskulla kun vielä saan. Luottotiedot kun menee lukkoon maksamattomien koulukuvien ja kirjastokirjan vuoksi. Vielä ehdit jotain kivaa itsellesi velaksi hankkia. Ei niitä tarvitse maksaa, ne menee vain ulosottoon. Minä tyhmä tein työtä käskettyä. Sokeasti luotin Äitini neuvoihin.
Muistan joskus kotona äitini repineen perintätoimiston laskuja ja naureskellen samalla että näin tytöt meillä maksetaan laskuja. Muistan kuinka Äitini tilasi kupongeilla tavaraa, joskus myös isän nimellä sen tietämättä. Harvemmin näitä tavaroita maksettiin.
Jos koko elämän vanhemmat elää leväperäisesti, näyttäen samalla lapsilleen vääristyneen kuvan elämästä, elämänarvoista ja asioidenhoidosta on eväät omaan elämään hyvin huonot. Sitä on joutunut jokaisesta virheestä oppirahat maksamaan. Tämäkö se on sitä kuuluisaa elämänkoulua...
Koko elämäni on ollut taistelua, selviytymistä asiasta toiseen.
Olen itkien pyytänyt isältä anteeksi, olen yrittänyt tukea isääni että pääsisi eroon narsisti äidistä. Olen yrittänyt auttaa siskoani joka vielä asuu tuossa rikkinäisessä sairaassa perheessä.
Luottotiedot kuitenkin tuli pilattua jo ennen kuin 18 täytin. Muuttojen vuoksi, oman kirjastokortin saamisen jälkeen jäi kirja palauttamatta kirjastoon, Äidin periaatteiden vuoksi. Lasku tuli toki jo mun nimellä. Äiti vissiin halusi vai itselleen hyvän kirjan.
Muutamaa päivää ennen kuin täytin kahdeksantoista, Äiti soitti ja neuvoi tilaamaan äkkiä kaikkea laskulla kun vielä saan. Luottotiedot kun menee lukkoon maksamattomien koulukuvien ja kirjastokirjan vuoksi. Vielä ehdit jotain kivaa itsellesi velaksi hankkia. Ei niitä tarvitse maksaa, ne menee vain ulosottoon. Minä tyhmä tein työtä käskettyä. Sokeasti luotin Äitini neuvoihin.
Muistan joskus kotona äitini repineen perintätoimiston laskuja ja naureskellen samalla että näin tytöt meillä maksetaan laskuja. Muistan kuinka Äitini tilasi kupongeilla tavaraa, joskus myös isän nimellä sen tietämättä. Harvemmin näitä tavaroita maksettiin.
Jos koko elämän vanhemmat elää leväperäisesti, näyttäen samalla lapsilleen vääristyneen kuvan elämästä, elämänarvoista ja asioidenhoidosta on eväät omaan elämään hyvin huonot. Sitä on joutunut jokaisesta virheestä oppirahat maksamaan. Tämäkö se on sitä kuuluisaa elämänkoulua...
Koko elämäni on ollut taistelua, selviytymistä asiasta toiseen.
Esikoiseni syntymän jälkeen aloin miettiä lapsuuttani, hetken mietittyäni työnsin sen taas sivuun luottaen vieläkin äitini neuvoihin.
Jossain vaiheessa äitini tilanne huononi, alkoi syyttämään isää narsistiksi. Käänsi oman väsymyksen ja huonon käytöksen isän syyksi, kuinka isä on piinannut häntä vuosia. Hankaloittanut elämää ja kiusannut äitiä. Jotenkin vaan taas uskoin kaiken.
Jossain vaiheessa äitini tilanne huononi, alkoi syyttämään isää narsistiksi. Käänsi oman väsymyksen ja huonon käytöksen isän syyksi, kuinka isä on piinannut häntä vuosia. Hankaloittanut elämää ja kiusannut äitiä. Jotenkin vaan taas uskoin kaiken.
Olin Äidin puolella, puolustin sitä sokeasti ja olin isälle vihainen, syytin sitä ongelmistamme ja tuin äidin kantaa jopa virallisissa palavereissa joissa isä itkien joutui vain myöntymään syytöksiin. Kävi ilmi, että narsisti perheessämme onkin äiti.
Olen itkien pyytänyt isältä anteeksi, olen yrittänyt tukea isääni että pääsisi eroon narsisti äidistä. Olen yrittänyt auttaa siskoani joka vielä asuu tuossa rikkinäisessä sairaassa perheessä.
Sisko oli luokseni sijoitettuna kun oireili ja voi pahoin. Kuitenkin se kotiutettiin kun meidän lahjakas narsisti osasi taas puhua asiat hyväksi. Palasivat taas isän kanssa yhteen, muuttivat toiselle paikkakunnalle. Sosiaalityöntekijät vaihtui ja sisko kotiutettiin. (jännä kun tämä alkaa kuullostaa jo ihan rutiini toimelta)
En voinut tehdä enää mitään, äiti uhkaili perhettäni jos vielä tilanteeseen puuttuisin. Hän myös esti kaikki yhteydet siskooni joksikin aikaa..
Turhaan olen itseni rikkonut yrittäessäni auttaa niitä jotka eivät vielä tilannetta näe, nyt on aika käsitellä asiat ja jättää ne taakse, katsoa eteenpäin kohti parempaa elämää ilman pelkoa narsisti äidistä.
Kommentit
Lähetä kommentti